Joskus olisi helpompaa olla mies.
Sain kutsun bridal shower -kutsuille. Sinne pitäisi luonnollisesti viedä lahja, ja koska minulla on suuri kunnia olla syyskuisissa häissä morsiusneitona (-rouvana?), haluaisin, että lahja olisi jollakin tavalla erityinen. Olen rapsutellut päätä asian tiimoilta niin paljon, että ohimoilla paistaa pälvikalju. Silmät ovat kipeät koko Internetin lukemisesta hyvin vinkkien toivossa. Aloittamani itse tehdyt lahjat ovat joko roskissa, tai minun tai lapsen puoliksi purkamia.
Scotty oli koko viime viikonlopun sulhasen polttareissa ja vei mukanaan kaljapönikän.
Miehet ovat - ja sanon tämän mitä suurimmalla rakkaudella ja hyvällä tahdolla (ja hienoisella kateudella) - yksinkertaisesti yksinkertaisempia. Elämä on simppelimpää. Ei tarvitse pahemmin miettiä, mitä hienoihin juhliin laittaa päälle. Kukaan ei arvostele, jos et ole leiponut vieraille pullaa. Tai siivonnut taloa lattiasta kattoon kolmeen kertaa. Ei tule sanomista, jos et lähetä joulukortteja tai paketoi lahjoja vähintään neljää eri pakettinarua käyttäen. Ja glitteriä päälle. Lapsen saamisen jälkeen ei tarvitse kohotella kuntoaan ja tiputella kilojaan entiselle tasolle seuraavan kymmenen vuoden ajan, paitsi jos on kehittänyt itselleen kaljasympatiamahan.
Se vain taitaa olla niin, että miehet eivät odota toisiltaan turhaa hienostelua ja ääretöntä uhrautumista ja omistautumista. Näyttämistä. Riittää, että olet läsnä, ja sitten vaihdetaan pikaiset bro hugit. Pari muksautusta nyrkillä selkään, ja se on siinä. Joidenkin erinomaisten naisten mielestä taas olet huono vaimo/äiti/ihminen, jos lattialla on vähän (paljon) koirankarvoja ja lelut ovat hujanhajan taas, vaikka ihan juuri muka keräsit ne pois. Kodista heijastuu naisen edesottamukset (tai -ottamattomuudet).
Vai onkohan se sittenkin niin, että olen ihan itse omassa pienessä mielessäni asettanut muiden naisten odotukset itseäni kohtaan näin korkealle? Ihanko oikeasti joku ajattelisi, että olen huono äiti, jos lattialla on pari (kymmentä) Legoa? Tai että olen kelvoton vaimo, jos annan miehen lähteä töihin silittämättömässä paidassa? Varmaan jonkun mielestä, mutta tuskin kaikkien. Tulevien pirskeiden morsiankin olisi varmasti täysin tyytyväinen kaljatonkkaan, paketoituna tai ei, enkä minäkään käy muiden kotona pyyhkimässä sormella hyllynpäällisiä pölyjen toivossa/pelossa.
Ei, ei olisi helpompaa olla mies - olisi helpompaa ottaa heistä mallia.
Joissakin asioissa.
Pssst. Hahaa, kaveri soitti justiinsa. On tulossa puolen tunnin päästä käymään. Pitääpä vähän siivota. Jos vaikka vain kerran. Lattiasta kattoon.
I feel you! Olen niin monta kertaa sanonut, että olisi paljon helpompaa olla mies. Tosin usein olen siihen perään lisännyt, että ei sittenkään heteromiehenä sitä joutuisi kestämään jotain (hankalaa) naista... ;)
VastaaPoistaNo se! :D Apua!
PoistaTaitaa tuossa olla vahan tottakin - mutta jos se johtuu siita yksinkertaisuudesta ? :)
VastaaPoistaSain yhdelta 'tyhmalta' asiakkaalta eilen viestin, etta jos ottaisin jonkun 'technical person':n mukaan kokoukseen - tallaista keski-ikaista naisinsinooria se vaan ottaa hattuun.... tama tuntuu oleva enemman yleista etelassa.... Toisaalta olen samaa mielta etta jotain oppia voitaisiin ehka ottaa.....ehka yllatan ystavattereni seuraavan kerran pienella muksautuksella selkaan ? :)
Ääk, erittäin miesvaltaisella alalla muutaman vuoden työskennelleenä tiedän, miltä tuo tuntuu - eikä mulla ollut edes tuollaista koulutusta meriittinä! Ja kyllähän tuohon törmää ihan siviilielämässäkin. Soittelin viime viikolla eräälle huoltofirmalle, ja minulle puhuttiin kuin vähäjärkiselle. Enhän minä nyt mitenkään voinut ymmärtää teknisistä asioista mitään.
PoistaJoo-o, ehkäpä miehet voisivat sittenkin ottaa oppia meiltä. ;)
Naiset pääsevät toisissa asioissa helpommalla ja miehet toisissa. Tuntuu vaan joskus, että se ei ihan fifty-fifty mene, vaan naiselle on suotu ne kaikkein ärsyttävimmät yksityiskohtia sisältävät jutut ja tehtävät. Etenkin vanhemmuudessa. Mies välillä vähän peuhaa lasten kannsa ja tuo leivän pöytään. Joskus vähän murahtaa. Loput onkin sitten äidin hommia. Isän hoitaessa on vaipat väärin päin , käytetty vaippa jossain vessan nurkassa (auki tietenkin). Lapsen asu valinta on lievästi sanottuna humoristinen jne.. Vaikka itsekin olen kaikkea muuta kuin järjestelmällinen..Niin ei aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Pakkohan se vaan höllätä, että toinen saa tehdä tavallaan. Olla onnellinen, että tekee :D No pääsinpä valittamaan, vaikka meni vähän sivuraiteelle :D.
VastaaPoistaHahah, kuulostaapa tutulta, varsinkin nuo käytetyt vaipat jossain nurkassa... ;) Ja tuota samaa olen minäkin yrittänyt itselleni tolkuttaa - pitäisi olla onnellinen, että tekee, vaikka tekisikin vähän eri tavalla kuin minä. :)
Poista