Hello Kitty ja huulivillapaita

Joskus sitä ei millään uskoisi itsekään, että mittarissa on jo kolmekymmentä kypsää ikävuotta.

Vielä perjantaiaamuna en tiennyt, mihin autoni nokka pitäisi suunnata. Ohjelmassa oli siis ystävän kaksipäiväiset polttarit, joita olin odottanut innolla, mutta informaatio kulki sen verran katkonaisesti, jos ollenkaan, että olisi tehnyt mieli jäädä kotiin mököttämään. "Onneksi" en jäänyt, sillä muuten sisäinen seitsemänvuotias ei olisi päässyt valloilleen, ja some ei olisi täynnä noloja kuvia.

Perjantai-iltana kansasilaisessa kansallispuistossa sijaitseva mökki oli jo vallattu kuuden naisen voimin. Koristelujen puolesta olisi voinut kuvitella, että oltiin kuusivuotissynttäreillä, sillä koko kämppä oli täynnä pinkkiä ja Hello Kittyä. Tarjoilujen puolesta... Niin.

Lauantaiaamuna happi oli joillain heikompi, joillain vahvempi. Kun muut vielä hengittelivät syvään, morsian ja pari morsiusneitoa, minä mukaanlukien, olivat sen verran hyvässä (oikeasti!) kuosissa, että valitsivat nestemäisen aamiaisen, joten lounasaikaan ihmisten ilmoille mennessä ilo oli jo ylimmillään.

Breakfast beer! Juu, siellä on järvi takana. Kansasissa! Järvi!

Käytiin syömässä sulhasen kotikylässä, jossa kaikki tuhat asukasta tuntevat kaikki tuhat asukasta. Soitettiin jukeboxista Eye of the Tiger ja pelattiin arcade-ammuntapeliä, syötiin rasvaista pubiruokaa, ja tehtiin aamun lihaskuntotreeni skoolailemalla litran lasituopeilla. Liberaali ituhippi joutui puremaan huulta ja hammasta, kun John Deere -lippikseen sonnustautunut herra alkoi solvata demokraatteja ilman minkäänlaista sytykettä. Samainen herra kuitenkin tarjosi muille neitokaisille (minä kieltäydyin) lounasshotteja, joten kannatti olla hiljaa. Sitä paitsi sillä oli varmasti pyssy piilossa cowboy-saappaansa varressa.

"Tiedättekö, miksi itärannikko on niin p*ska paikka? Se on täynnä liberaaleja, ja se tilanne pitäää korjata. Voitaisiin aloittaa Obummerista ja Bidenistä. Kippis!"

Sitten. Sitten löysin viikset. Joku oli viisaasti tuonut pari pakettia tekoviiksiä mukanaan, ja minähän innostun kaikesta, minkä voin liimata huulen yläpuolelle kiinni. Käveltiin sitten rehvakkaasti edellisillasta kasvaneella porukalla läheiselle uimarannalle güntherit nenän alla, eikä edes hävettänyt ollenkaan.

Oooh, you touch my tralala.

Respect my authoritah!

Vaihdoin lopulta jokaisella vessareissulla uudet räkäjarrut, joten nenänalus on hieman kipeä edelleen. Onneksi en ollut ainoa, jolla on (teko)viiksifetissi, sillä myös jääkaappi, vieraskirja ja Hello Kitty saivat osansa miehekkyydestä.

Hauskaa oli, jos se nyt kuvista jäi välittymättä. En ole koskaan ollut suomalaisissa polttareissa, mutta käsittääkseni siellä ohjelma ja jopa ajankohta pidetään juhlakalulta salassa. Täällä taas morsian/sulhanen on monesti mukana suunnittelussa, ainakin mitä aikatauluun tulee. Meillä oli pieniä yllätyksiä, kuten muutama leikki (arvaa, kuka osti nämä kalsarit), mutta ei pistetty morsmaikkua esimerkiksi hiihtämään spandexit päällä kylänraittia pitkin. Morsian oli kuitenkin erittäin tyytyväinen, väsynyt ja onnellinen viikonlopun jäljiltä, ja sehän tässä on tärkeintä.

Ja viikset. Ei passaa unohtaa viiksiä.