Meillä on ollut jo pidemmän aikaa haaveena käydä Teksasissa katsomassa formuloita ihan paikan päällä. On sitä oikein suunniteltukin. Jotain on kuitenkin aina tullut suunnitelmien tielle. Töitä, vauva, pakkoloma, ja sen aiheuttama epätietoisuus ja vajavaiset tilinauhat.
Tänä vuonna katseltiin jo hotelleja sillä silmällä. Lapsi on sen verran iso, että voisi hyvinkin olla pitkän viikonlopun mummolassa, ja meille kieltämättä maistuisi pikkuloma ihan kahdestaan. Pitkästä aikaa.
Sitten alkoi tapahtua.
Savu rupesi pissimään punaista. Kokolattiamatolle, pahvilaatikoihin, Usva-koiran sänkyyn. Ja kokolattiamatolle. Vietiin poika lääkäriin ja arveltiin, että syyllisenä on sama vaiva kuin vuosi sitten -- virtsatientulehdus. Eläinlääkäri ei saanut otettua tyhjästä rakosta näytettä, joten tarkisteli tilannetta ultraäänellä, eivätkä uutiset olleet hyviä. Röntgenillä se vahvistui. Savulla oli rakossa lähemmäs 10 isoa kiveä.
No, kissa pistettiin liuottavalle erikoisruokavaliolle ja tultiin kotiin toivomaan parasta. Kahden viikon päästä käytiin katsomassa tilanne uudestaan. Savu oli palautunut entiseksi hupsuksi itsekseen, mutta pelättiin silti pahinta, (kallista) leikkausta, sillä ei todellakaan olla totuttu saamaan hyviä uutisia eläinlääkäriltä. Savu vietiin kuvattavaksi, ja minuutit matelivat. Kun lääkäri tuli lopulta ovesta hymyilevänä sisään, saatiin huokaista helpotuksesta. Kaikki kivet olivat hävinneet!
 |
| Mammanpoika. |
Vihoviimeinen niitti hatarille formulahaaveille saatiin, kun eilen piti viedä Lumi tutkittavaksi. Ennen niin sisäsiisti kissa alkoi ripuloida, wait for it, kokolattiamatolle. Sanotaanko, ettei ole ollut mitään miellyttävää tai hyväntuoksuista siivottavaa. Kaikenlaiset kauhuskenaariot vilisivät mielessä, lapseen tarttuvista loisista lähtien, mutta Luminkin lääkärivisiitistä selvittiin semihyvin uutisin. Tulehduksia tai loisia ei löytynyt, joten kisumisu sai ruoansulatuskanavaa rauhoittavaa lääkettä. Nyt kun vielä saataisiin tabut annettua ilman, että joltain puhkeaa silmä.
 |
| Isintyttö. |
Kyllä noista otuksista on paljon iloa, mutta onpa samalla huoltakin. Ja jälkien siivoamista. Jospa nämä ongelmat nyt riittäisivät vähäksi aikaa. Ainakin seuraavaksi vuodeksi, kunnes voidaan taas luopua formulahaaveista eläinlääkärikulujen vuoksi. Voisin luopua myös kokolattiamatosta.
Mitäpä sitä ei noiden karvapeppujen eteen tekisi.
Siis onko teillä mahdollisuus luopua kokolattiamatoista, mutta ette ole sitä tehneet? Ja me kun harkittiin vakavasti ottavamme parisataa taalaa kuussa kalliimpi kämppä ihan vain siksi, että siellä olisi ollut kokolattiamaton sijaan parketti. (No okei, oli myös vuoristonäköala, mutta se matto! Sen kanssa nyt eletään.)
VastaaPoistaOn mahdollisuus, mutta tällä hetkellä pitäisi melkein voittaa lotossa, sillä menisi _kaikki_ lattiat (no ehkä ei kylppärit ja kellari) uusiksi. Maton alla ei valitettavasti ole piilossa kaunista puulattiaa, vaan ruma vaneri. :/ Joku erittäin kaunis päivä (ehkäpä sitten, kun minäkin kilisyttelen dollareita tilille, enkä vain sieltä pois) minä vielä revin nuo matot irti ja nauran kissanp*skaisesti päälle!
PoistaOih, olisin varmaan minäkin harkinnut puulattiaa JA vuoristonäköalaa!
Meidän Kisulla on vakkarioksennuspaikat kokolattiamatolla (vierashuoneessa)... Sieltä löytyy säännöllisen epäsäännöllisesti pihan ruohoherkut ruualla höystettynä. Vanhassa kodissa Kisu oksensi aina vessan matolle, joka oli helppo pestä pesukoneessa. Ollaan mietitty muuten vakuutuksen ottamista Kisulle (sairastumisten varalle), mutta ei olla vielä päästy ajatusta pidemmälle.
VastaaPoistaYäh, juu, oksennukset on kanssa ihania siivottavia! "Onneksi" Kisulla on vakkaripaikka, ettei vahingossa astu piilomiinaan. ;)
PoistaMekin joskus katseltiin vakuutuksia, mutta se jäi kanssa sitten ottamatta. Pitäisi varmaan tutustua uudemman kerran, koska näitä visiittejä näyttää nyt kertyvän! Kiitos muistutuksesta! :)
Adorable!
VastaaPoista