Matkalla Dallasiin

Teimme marraskuussa suhteellisen spontaanin reissun Nashvilleen, kun kävimme moikkaamassa Scottyn koulutuksessa ollutta veljeä. Viime viikonloppuna veli (ja samalla ilmainen majoitus) löytyi Teksasista, joten me raivasimme kalenteriin tilaa, pakkasimme auton vähän vähemmän täyteen tavaraa kuin viimeksi, ja naputtelimme GPS:ään päämääräksi Dallasin.

Perjantaiaamuna lämpömittarin lukema alkoi miinuksella (jos mittari oli asetettu näyttämään fiksusti celsiuksia), joten karkaaminen Kansas Citystä etelään ei harmittanut ollenkaan. Arvioitu matka-aika oli vajaa kahdeksan tuntia (862 km), ja paljon koluttu I-35-valtatie veisi meidät perille asti.

Ruutukaappaus Google Mapsista.

Ajoimme ensin niin tutun pätkän Emporiaan, jonka jälkeen alkoikin minulle ennelta tuntematon osio. Emporiassa I-35 muuttuu maksulliseksi aina Wichitan (Kansasin osavaltion suurin kaupunki; Kansas Cityhän on Missourin puolella) ohi Oklahoman rajalle. Parin tunnin matka Kansas Turnpikella maksoi $6,75, mutta jo pelkät maisemat olivat helposti ylimääräisen maksun arvoisia; ajoimme nimittäin Flint Hills -alueen läpi. Se on nimensä mukaisesti mäkistä (mäkiä, Kansasissa!) preeriaa, josta voi löytää erityisen paljon piikiveä (flint).

Tällä kertaa matkan alkupätkä sujuikin hereillä. Päässä "my baseball player hat".

Vanha tuttu vesitorni.

Flint Hills, joka ei näytä tässä Instagram-kuvassa erityisen mäkiseltä.

Ensimmäinen ja ainoa pidempi pysähdys tapahtui Oklahoma Cityssä. Scotty halusi näyttää minulle niinkin mieltäylentävän nähtävyyden kuin vuoden 1995 pommi-iskun muistomerkin.

Melkein 20 vuotta myöhemminkin tapahtuman aiheuttama tuska näkyy katukuvassa.

Itse muistomerkki, joka on pimeällä kuulemma vielä vaikuttavampi.

168 tyhjää tuolia edustavat menetettyjä elämiä. 19 heistä oli lapsia, jotka olivat virastorakennuksessa hoidossa.

9:01, kun kaikki oli vielä hyvin. Pommi-isku tapahtui 19.4.1995 klo 9:02. Toisella puolella heijastavaa allasta on portti, jossa lukee 9:03. Kellonaika, jolloin paraneminen alkoi.

Virastotalon raunioita.

Survivor Tree, eli pelastuneiden puu. Puu selvisi pommi-iskusta ja on nyt tärkeä osa muistomerkkiä.

Oklahoman pommiryhmä 5:n viesti.

Oklahoma Citystä matka jatkui melko hiljaisissa merkeissä. Mielialaa ei ainakaan kohottanut se, että ajoimme heti perään OKC:n lähiön Mooren läpi. Moore on tunnettu kahdesta EF5-luokan tornadosta (vuosina 1999 ja 2013), jotka pyyhkäisivät isoja kaistaleita matalaksi ja aiheuttivat yhteensä 60 ihmisen kuoleman. Jälkimmäistä seurasin suorana televisiosta, ja sen tuhoalue erottui selvästi vieläkin.

Teksasiin päästyämme mieli ja keli oli kuitenkin jo aurinkoinen, ja lämpötila heilui 20 asteen paremmalla puolella. Edes melkoisen messevään iltapäiväruuhkaan juuttuminen ei haitannut, sillä Dallas läheni lähenemistään, etanavauhdillakin, ja (kännykkä)kuvattavaa riitti.

Bongasin ensimmäisen cowboyn heti Teksasin puolella bensa-asemalla.

Dallasin esikaupungin liikennejärjestelyjä.

Pääsimme hotellille parahiksi happy hourin aikaan, jonka jälkeen lähdimme etsimään evästä majapaikan läheltä. Kävimme ahmimassa erittäin herkulliset gourmet-hampurilaiset, joita sulattelimme käyskentelemällä hetken lempeässä säässä iltavalaistujen pilvenpiirtäjien keskellä.

Ennen yöpuulle painumista ihastelin vielä 23. kerroksessa sijainneen huoneemme ikkunasta avautunutta öistä maisemaa ja odotin jo seuraavan päivän seikkailuja.

Dallasin downtown ei nuku.